Jeh, täs on minä, hauska tutustuu. Biitti taustal, ettei sanat puheeseen huku

Ei oo paljoo tullu nukuttuu, kukkuluuruu, täs mä oon, tää on mun syntymäpuku

Kaunis melodia kiinnittää huomionne, mä tuon sielun tähän kuuntelijan tuomiolle

Vaan mies, vaan biitti, ei mitään temppui, nyt temppuilut riitti

Mä oisin mielellään vaikka mies ja kitara, ku on liian pieni paita ja vetskariki risana

Mut en mä osaa edes näytellä soittamista, ei tää oo räppii, tää on pelkojen voittamista

Ja kyllähän nyt katseesta huomaa, mä tulin tekeen ihan muut ku hiisaa ja juomaan

Tyhmänä tullaan, ja viisaana kuollaan, matkalla ihmiseltä kuoret pois vuollaan

Sanotaan sanalla, alasti lavalla, lasin takana ku akvaariokalana

Ilonen vakava, lähellä kaukana, valokeilassa yksinäinen laulaja

Oma ominainen omituinen itsensä, ihmiset itsessään parhaita vitsejä

Minä minunlainen, hän hänenlaisensa hän, mistä tunnet tuntemattoman ystävän?

Taitettu flaijeri, pärstänä meikä, vapaal viihdyttää teitä, yritän hankkii vaan leipääni.

Monille tekojen sijast totuus on sana, rehellisimmilläni valehtelijana.

Parissa metris muuttuu päärynä palloks, Timo on vaan tuote, luotuna kalloon.

Alaston mies puhuu höperöjä tuuttiin, muuta ku ihminen kuuskyt minuuttii.

Onneks osaan lämmittää rokkani risuil, leikkaan.

Nostetaan taivaisiin, syytetään niskakivuist, eka vaan vituttaa, sit alkaa jo porisee.

Silmät pyöreen katotaan, mitä setä jorisee. Hymyilevii, haukkuvii, nauttivii katseit.

Tunteiden kirjo, aikuisesta lapseksi, kaikkeni antajan,

Taakkani kantajan, joku hullu mies teki mustakin parantajan.

Sanotaan sanalla, alasti lavalla, lasin takana ku akvaariokalana

Ilonen vakava, lähellä kaukana, valokeilassa yksinäinen laulaja

Sanotaan sanalla, alasti lavalla, lasin takana ku akvaariokalana

Ilonen vakava, lähellä kaukana, valokeilassa yksinäinen laulaja